Hyvä tietää

Täältä löydät asiantuntijoiden artikkeleita hevosen ruokinnasta.

Pidä hevonen lämpimänä ruoalla talvella

Kun hevonen syö heinää ja muita karkearehua, syntyy suuri määrä lämpöä joka auttaa hevosta säilyttämään ruumiinlämmön tasaisena.

Kun lämpötila laskee talvella, hevoset voivat tarvita enemmän karkearehua pysyäkseen lämpimänä. Myös täydennysrehut, jotka sisältävät paljon kuitua ovat erinomaisia lämmönlähteitä. Esimerkiksi Health Fiber on runsaskuituinen rehu.

Health Fiberia voidaan syöttää sellaisenaan kuivana jopa ( ½ kg per 550 kg hevonen/ ruokinta) tai se voidaan sekoittaa lämpimään veteen juuri ennen tarjoilua. Health Fiber tulisi sekoittaa lämpimään veteen ja antaa hautua 5-10min, jos sitä annetaan enemmän kuin 500g/ ruokintakerta.

Vatsahaava

Vatsahaavaa esiintyy hevosen mahalaukussa ja ohutsuolen alkuosassa usein. Eläinlääketieteellinen kirjallisuus käyttää ilmiöstä usein nimeä ”mahahaava-syndrooma” (engl. EGUS eli Equine gastric ulcer syndrome) kuvaamaan tätä sairauskokonaisuutta, jonka aiheuttamat muutokset vaihtelevat pinnallisista lievistä vaurioista syvempiin haavaumiin eri osissa mahalaukun seinämää, sekä toisinaan myös ohutsuolta. Mahahaavan yleisyys vaihtelee hevosen rodun ja käytön mukaan.

Toisin kuin ihmisillä vatsahaava hevosilla ei ole bakteerin vaan vatsahappojen aiheuttama, joka on seurausta epäsäännöllisestä ruokinnasta tai stressitekijöistä.  Hevosen vatsa tarvitsee karkearehua 16-18 tuntia vuorokaudessa, muussa tapauksessa vatsahapoilla ei ole riittävästi hajotettavaa rehua.

Ruokintaan liittyvät vatsahaavat esiintyvät tyypillisesti vatsan yläosassa. Vatsahaavalle on 5 asteinen luokittelu skaala, jossa 0 on normaali ja 5 on erittäin pitkälle kehittynyt vatsahaava.

Tärkkelys

Hevosella joilla on diagnosoitu vatsahaava tai jolla epäillään olevan avaumia, on tärkeää vähentää tärkkelyksensaantia ja lisätä karkearehua. Tärkkelys tyypillisesti alentaa mahan pH alle luonnollisen tason. Alhainen pH ärsyttää vatsaonteloa, joka voi johtaa avaumien kehittymiseen tai pahenemiseen.

Kuitu

Karkearehua on välttämätön vatsan haavaumien hoidossa ja ehkäisyssä. Parhaimmassa tapauksessa hevosella on vapaa heinäruokinta. Pureskelu tuottaa suuria määriä sylkeä (10-12 litraa / kg heinää). Sylki sisältää bikarbonaattia, joka puskuroi mahahapon vaikutuksia ja ehkäisee haavaumien muodostumista.

Hoito

Vain eläinlääkäri voi määrätä lääkehoitoja, jotka vaikuttavat vatsahapon liialliseen eritykseen. Jos haavaumat eivät ole vielä päässet suuriksi, voi ruokinnan muutos auttaa palauttamaan normaalitilan vatsaan.

Equsanan ruokintaohje vatsahaavaiselle 550kg hevoselle

2 kg Recover – voidaan liottaa kädenlämpöiseen veteen.

½ kg Alfa Gold

200 g beet pulp (kuivapaino, täytyy liottaa veteen säkissä olevan ohjeen mukaan).

Noin 10 kg hyvää heinää.

Jos hevonen tarvitsee ekstraenergiaa, voidaan sille lisäksi syöttää Health Fiberia ja/tai Body Boostia sekä öljyä. Hevosen väkirehuruokinta tulisi suorittaa 4 kertaa päivässä ja sillä tulisi olla vettä jatkuvasti saatavilla.

Kun vatsahaava on saatu parannettua ja hevonen palaa harjoitteluun, voi hevosen ruokavalio koostua esimerkiksi seuraavasti

2,6 kg Cool Performance (16 % tärkkelystä)

0,5 kg Alfa Omega

10 kg heinää

Beet pulp ruokintaa voidaan myös jatkaa.

Kuinka paljon automaatista tulee vettä?

Sen lisäksi, että juoma-astian tulisi aina olla puhdas, on yhtä tärkeää tarkastaa kuinka paljon vettä automaatista tulee minuutissa. Laita ämpäri vesikupin alle ja tee testi silloin tällöin.

Jos vettä tulee vähemmän kuin 8-10 litraa minuutissa olisi hevoselle tarjottava ämpärijuottoa.

Hevonen ei jaksa odottaa hitaasti täyttyvää juomakuppia, joka voi johtaa liian vähäiseen nesteen saantiin.  Liian vähäisellä nesteen saannilla on negatiivisia vaikutuksia hevosen ruoansulatusjärjestelmään ja nestetasapainoon.

Hevosten kuonokopat ovat toimiva ratkaisu

Hevosten kuonokoppaa suositellaan hevosille, joiden ruokailua halutaan kontrolloida esimerkiksi liikapainon vuoksi. Sillä voidaan vähentää ruoan saantia jopa 80%.

Kuonokopan vaikutuksia ruoan saantiin tutkittiin kolmen tunnin jaksoissa kuonokopan kanssa laiduntavien ja ilman kuonokoppaa laiduntavien hevosten keskuudessa. Tutkimus osoitti, että hevoset sopeuttavat heinän saantinsa laitumella vietettyyn aikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että hevoset jotka laiduntavat vain muutaman tunnin söivät suhteessa enemmän kuin hevoset, jotka laiduntavat koko päivän.

On voitu siis osoittaa, että lyhennetty aika laitumella ei vähennä hevosen ruohon kulutusta. Kuonokoppa sen sijaan vähentää ruohon syöntiä oleellisesti, jonka ansiosta ylipainoinenkin hevonen voi laiduntaa koko päivän. Kopan kanssa hevonen pystyy juomaan normaalisti. On kuitenkin huomioitava, että joskus ryhmäkäyttäytyminen vaikeutuu kopan kanssa, sillä hevonen ei voi rapsuttaa toveria eikä tarvittaessa pysty puolustamaan itseään hampain.

Electrolyytit

Elektrolyytit ovat suoloja tai ioneja, kuten natrium, kalium, ja kloridi, jotka ovat välttämättömiä solujen toiminnassa ja ylläpitää oikeaa verenpainetta. Elektrolyyttien tulisi olla tasapainossa elimistön nesteiden ja suolojen kanssa. Tasapaino horjuu, jos hevonen hikoaa paljon tai juo liian vähän. Jos hevonen juo huonosti esimerkiksi pitkissä kuljetuksissa tai kilpailuissa tulisi vettä tarjota esimerkiksi omenamehuun sekoitettuna tai melassivetenä.

Joskus on järkevää kuljettaa vettä kilpailupaikoille mukana, sillä jotkut hevoset juovat mieluummin kotoisen makuista vettä. Myös kotiruokinnassa voi huomioida nesteen saannin sekoittamalla hevoselle nestepitoista viherpellettipuuroa tai vaikka mashia.

Jos hevonen hikoaa runsaasti, on sille syytä tarjota elektrolyyttejä. Lisäksi puhdasta vettä on oltava saatavilla. Monet rehut, jotka on tarkoitettu kovassa valmennuksessa oleville hevosille sisältää jo itsessään suoloja. Silloin elektrolyyttejä voi tarpeen mukaan lisätä vain erittäin rankkojen suoritusten jälkeen tai todella kuumalle säällä harjoiteltaessa.

Onko hevosen kunto ennaltamääritelty?

Uusi-Seelantilaisen Lucy Waldronin tutkimus on osoittanut, että ruoansulatuksessa olevien kuitujen sulattajabakteereissa on selkeästi eroa ylipainoisen, normaalipainoisen ja laihan hevosen välillä. Tämä on mielenkiintoista ja odotammekin innolla lisätutkimuksia; voidaanko tätä hyödyntää ruokintasuunnittelussa.

Koliikki, eli ähky

Koliikki tai ähky on yleisnimitys vatsakivuille ja se liittyy yleisemmin kiputiloihin vatsassa tai suolistossa, joskus harvemmin myös kiputiloihin maksassa, munuaisissa ja virtsarakossa.

Koliikin oireita:

Vatsakivuista kärsivä hevonen on levoton ja saattaa purra tai potkia kylkiään ja kuopia maata. Se voi yrittää helpottaa oloaan menemällä makuulle ja piehtaroimalla. Hevonen tulisi kuitenkin pyrkiä pitämään seisaallaan, koska piehtarointi saattaa pahentaa suolistoon mahdollisesti syntynyttä asentovirhettä. Ähkyisen hevosen syke ja hengitystiheys nousevat. Hevonen saattaa lisäksi hikoilla voimakkaasti. Varsinkin kaasuähkyssä kipuoireet ovat selvät. Hevoset ilmentävät kipua eri tavoin ja yksilöllisesti. Yleisesti, mitä ankarampi kipu on, sen vakavampi ähkytila yleensä on.

Alkusyksystä kesän laitumella viettäneiden hevosten ähkyriskiä lisää ruokinnan muutos, eli siirtyminen vesipitoisesta laidunruohosta kuiviin sisäruokintakauden rehuihin. Lisäksi laiduntaminen loppuun syödyillä laitumilla sekä karkearehujen syöttö hiekkapohjaisissa tarhoissa lisäävät hiekkaähkyn riskiä. Talvipakkasilla suurin ähkyn aiheuttaja on hevosten riittämätön vedenkulutus, joka voi aiheutua juomaveden jäätymisestä tai sen puuttumisesta kokonaan ulkotarhauksessa sekä juomaveden kylmyydestä. Myös lisääntyvä karkearehunkulutus kovilla pakkasilla lisää hevosten vedentarvetta.

Yleisimmät hevosen ähkyjen tyypit ovatkaasuähky, ummetus- ja hiekkaähky sekä asennonmuutos – yleisimmin paksusuolessa. Vakavampia ja rajumpi oireisia ovat suolen kiertymät kuten ohutsuolen tai paksusuolen kierre sekä tyrät.

Kaasuähky:

Kaasuähkylle altistavia tekijöitä:

  • Ruokinnan muutokset
  • Liika väkirehuruokinta
  • Rehujen huono hygieeninen laatu

Kaasuähky on ähkyn yleisin tyyppi ja se on hyvin kivulias. Se voi johtua esimerkiksi voimakkaasta väkirehuruokinnasta tai äkillisistä ruokinnan muutoksista, jotka aiheuttavat virheellistä mikrobikäymistä suolistossa. Käymisreaktioista syntyy runsaasti kaasua, joka aiheuttaa suolen laajenemisen ja suolenseinämän venymisen. Kun ähky etenee, suolen liikkeet lakkaavat, suolistoäänet häviävät ja hevosen kyljet turpoavat. Kaasuähkyn voi saada myös jäistä ruohoa syönyt hevonen.

Ummetusähky:

Ummetusähky voi johtua muun muassa riittämättömästä juomisesta, vähäisestä liikunnasta, sisäloisista, rehujen homemyrkyistä, huonosti pureskellusta rehusta tai hiekan syömisestä. Rehumassa tai hiekka muodostaa suoleen tukoksen, ja koska hevonen ei rakenteellisista syistä pysty oksentamaan, vaarana on mahalaukun repeäminen suoliston paineen kasvaessa. Ummetusähky vaatii yleensä useita hoitokertoja.

Suoliston asentovirheet

Suoliston asentovirheistä johtuvat ähkyjen syitä ei tarkkaan tiedetä. Hevosen suolisto on kuitenkin rakenteeltaan sellainen, että kiertymiä syntyy helposti. Suoliston asentovirheet ovatkin yleisin syy hevosen äkilliseen kuolemaan. Kiertyneen suolen verenkierto estyy ja hoitamattomana tila johtaa suolen kuolioon. Suoli voi myös revetä tai hevonen voi kuolla ähkyn aiheuttamaan šokkiin.

Ripuli

Eläinlääkäriä olisi aina konsultoitava hevosen akuutin voimakkaan ripulin yllättäessä. Voimakkaasti ripuloiva hevonen menettää nopeasti paljon suoloja ja ravinteita tulehtuneen ja heikentyneen suoliston limakalvon kautta.

Ripulia voivat aiheuttaa:

  • Suolistomadot
  • Bakteeri-infektio (kuten E. coli, Salmonella)
  • Virusinfektio
  • Akuutti koliitti / Paksusuolitulehdus
  • Äkillinen ruokinnan muutos / liian vahva ruoka
  • Antibioottihoidot
  • Vatsahaava

Usein ripuli on lieväoireinen. Silloin hevosen uloste muistuttaa enemmän lehmän lantakasaa, kuin pyöreitä hevosen ulostepalloja.

Jos hevonen on yleisilmeeltään hyvinvoiva, löysä vatsa normalisoituu yleensä kun hevosella on saatavilla hyvälaatuista heinää. Hyvälaatuinen heinä on ensiarvoisen tärkeää, jotta bakteeritasapaino pääsee palaamaan vatsaan. Jossain tapauksissa voi olla tarpeen lisätä hevosen ruokintaan probiootteja sisältävää rehua.

Hevosen ruoansulatussysteemi

Suu

Hevosella on 24 poskihammasta ja 12 etuhammasta. Hampaillaan hevonen pureskelee ruuan hienommaksi ja samalla siihen sekoittuu sylkeä, jonka pääasiallinen tarkoitus on tehdä rehumassasta helposti nieltävää. Syljessä on pieniä määriä amylaasi-entsyymiä, joka hajottaa tärkkelystä, mutta sen merkitys on tässä vaiheessa pieni. Syljeneritykseen vaikuttaa rehun karkeus, vesipitoisuus ja pureskeluun käytetty aika. Yleensä sylkeä erittyy 15-25 litraa vuorokaudessa.

Ruokatorvi

Hevosen nielu on varsin ahdas, joten pureskelun merkitys on suuri. Hevonen voi pahimmassa tapauksessa tukehtua liian suuriin ruokapaloihin. Ruokatorvea ympäröivät lihakset, joiden liikkeet saavat rehun kulkeutumaan mahalaukkuun. Nielun, ruokatorven sekä ruokatorven ja mahalaukun erottavan läpän rakenne tekevät oksentamisen mahdottomaksi.

Vatsalaukku

Hevosen mahalaukku on varsin pieni eläimen kokoon nähden, vain noin 15-18 (10-20) litraa. Rehumassa ei yleensä viivy mahalaukussa kovin kauaa, vain 1-5, mutta toisaalta mahalaukku on harvoin täysin tyhjä.

Ohutsuoli

Ohutsuolessa tapahtuu suurin osa rehujen sulamisesta ja imeytymisestä. Ohutsuoli on nimensä veroinen: noin 5 cm halkaisijaltaan ja noin 16-20 m pitkä. Sen tilavuus on noin 50 litraa.

Ohutsuoleen erittyy ruuansulatusnesteitä maksasta (sappineste), haimasta (haimaneste) ja suolirauhasista (suolineste). Haimaneste sisältää useita ruuansulatusentsyymejä, jotka hajottavat valkuaisaineita, rasvoja ja hiilihydraatteja. Suolineste hajottaa lähinnä valkuaisia ja hiilihydraatteja. Sappineste ei varsinaisesti hajota mitään, mutta se sisältää rasvojen imeytymiseen vaikuttavia aineita. Sappineste on myös välttämätöntä rasvaliukoisten vitamiinien käytölle. Ohutsuolen loppuosassa erittyy natriumbikarbonaattia, joka neutraloi happoja ja näin rehumassan pH muuttuu sopivaksi paksusuolen pieneliöstölle.

Paksusuoli

Paksusuolessa hajotetaan rehun solujen seinämäaineita, osa rehujen valkuaisaineista sekä se osa tärkkelyksestä, joka ei ehdi hajota ja imeytyä ohutsuolessa. Paksusuolen alkuosaa kutsutaan umpisuoleksi, sen tilavuus on n. 30 litraa. Siellä elää paljon pieneliöstöä, lähinnä bakteereita (puhutaan kolibakteereista) ja alkueläimiä. Tämä pieneliöstö tuottaa entsyymejä, jotka pystyvät hajottamaan sellaisia aineita, joita hevosen oman elimistön entsyymit eivät pysty hajottamaan. Hajotustoiminnan tuloksena syntyy useita haihtuvia rasvahappoja, jotka imeytyvät umpisuolesta verenkiertoon. Näitä rasvahappoja hevosen elimistö käyttää energianlähteenä, ne muodostavat normaalisti noin 25-30% hevosen energianlähteistä, joskus enemmänkin. Pieneliöstö muokkaa myös huonolaatuista valkuaista parempilaatuiseksi valkuaissynteesin avulla ja valmistaa joitain vitamiineja.

Umpisuolen jälkeen tulee varsinainen paksusuoli, jota kutsutaan myös lynkkysuoleksi. Se jakautuu vielä isoon ja pieneen lynkkysuoleen. Sen tilavuus on n. 95 litraa. Myös siellä on jonkin verran bakteeritoimintaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin umpisuolessa. Tässä osassa imeytyy lähinnä mikrobien hajoamistuotteita ja vettä, jonka mukana imeytyy myös kivennäisaineita. Täältä rehun sulamattomat osat poistuvat peräsuolen kautta.

Paksusuolen pieneliöstön koostumus ja määrä riippuvat ruokinnan koostumuksesta ja pieneliöstö on herkkää rehun sokeri- ja valkuaispitoisuuden muutoksille. Hajotettavan rehumassan tulee olla riittävän kuohkeata, muttei liian hapanta. Liika tärkkelys rehussa ei ehdi sulaa ohutsuolessa ja se siirtyy paksusuoleen. Tärkkelyksen hajotus siellä tuottaa maitohappoa, joka puolestaan happamoittaa paksusuolta ja aiheuttaa tiettyjen bakteerien vähenemistä. Myös liika valkuainen sekä homeiset tai pilaantuneet rehut ovat haitallisia pieneliöstölle. Pieneliöstön toiminnan häiriöt ja epätasapaino aiheuttavat ripulia, ähkyä ja yleiskunnon ja suorituskyvyn heikkenemistä.